Viikon päästä tulee kuluneeksi neljä kokonaista vuotta siitä kun ensimmäisen postauksen tähän blogiini kirjoitin. Sen kunniaksi laitan pystyyn arvonnan. Säännöt ovat tosi yksinkertaiset. Jätä kommentti tähän postaukseen. Olisin iloinen jos kertoisit siinä, mistä mahdollinen nukkekoti-harrastuksesi sai alkunsa.
Palkintokin on yksinkertainen. Yllätys, yllätys kengät:
Onnea arvontaan! Aikaa kommentin jättämiseen on 25.1. klo 24.00 asti.
Oih! No toivottavassti onni tosiaan suosisi!! 🙂 Ja onnea nelivuotiaalle blogille! En oikein edes tiedä mistä koko mineilytouhu sai alkunsa. Aina olen tykännyt tehdä kaikkea käsillä ja värkkäillä kaikkea itse. Kahden pojan jälkeen syntyi tytär ja tuumalin että voisin rakennella tyttärelle nukkekodin. 🙂 Noh, tytär oli niin pieni silloin, ettei olisi edes nukkekodilla leikkinyt, eksyin nukkisblogien maailmaan ja sillä tiellä ollaan. 🙂 Ja tyttärellä on osto nukkekoti…. 😀
On nämä niin upeita, että pakko tulla arvontaan mukaan;)
Nukkekotiharrastus alkoi ollessani kotiäitinä monta vuotta sitten. Korjasin oman lapsuuden aikaisen nukkekotini lapsilleni. Surffailin netissä, hienoissa nukkisblogeissa ja innostuin näpräämään kaikenlaista pientä. Ja sittenhän se piti laittaa se omakin nukkekoti;)
Olet todella taitava tekemään kenkiä,ne ovatiniin tarkkoja ja upeita :DOsallistun mielelläni mukaan arvontaasi 🙂 Itsellänikin on yksi menossa, jos kiinnostaa 🙂
Minun nukkeokti harrastukseni alkoi, kun täytin 11 🙂 Olimme kaupassa(askartelutarvikekauppa ja amerikassa) ja ihastelin sielä kaikenlaisia nukekoti tarvikkeita ja nukkeoteja.Sanoin äidilleni että haluaisin yhden niistä ja sain sen myös 🙂 (synttärilahjaksi :))
JA onnea pitkään pysyneellel blogillesi :))
Onnea blogillesi! Nukkekotiharrastus roihahti reilut 10 vuotta sitten mammaloman myötä, mutta vaikea sanoa mistä kipinä sai varsinaisesti alkunsa… Pienet asiat ja käsillä tekeminen on kiehtovaa!
Upea seurata blogiasi,ihailla taidokkaita kenkiä ja nyt toivoa parasta onnea arvontaan.
Mukavaa, kun jaksat blogia päivittää. Sinun ”kodissasi” näin ensimmäisen kerran Lokki-valaisimen toteutuksen. Kiitos siitä vinkistä. Vielä en ole sitä toteuttanut. Toivottavasti sen saa toteuttaa !?.
Hei
En ole vielä tullut nukkekoti-ikään, mutta voisinko silti osallistua arvontaan? Kengät olivat todella siistit! Minulla on jo omia nukkeja valmiina kotona odottamassa.
Jippii, arvontaan! 🙂 Meillä nukkisharrastus alkoi joululomalla viisi vuotta sitten. Äiti oli löytänyt askartelukaupasta vaarin minulle aikoinaan tekemiin nukkekodin kalusteisiin sopivat nuket. Loman ratoksi innostuimme etsiskelemään, mitä netistä löytyisi nukkekoteihin liittyen, ja se oli menoa se. 🙂
Ehdottomasti mukaan arvontaan, kenkäsihän on pakko saada ja joskus rivitanssia harrastaneen nuo ihan kutkuttelevat… Onneksi olkoon siis neljävuotiaalle… Ja minun mineilyni alkoi kaksi vuotta sitten jouluna kun sain toivomani honkkarin tavaratalosta ostetun talon. Sitten vielä sattui paikallislehdessä olemaan juttu Maijan ja Ainon, äidin ja tyttären harrastuksesta. Ja siinä oli vielä kuvattuna Aukustin kaupasta….olin ihan myyty ja sitten entin kautta löysin teidät muutkin upeat tekijät… :O)
Aivan varppina haluan olla mukana arvonnassa. Upeat kengät jälleen kerran! Nukkekoti on ollut se paras juttu ihan pienestä tylleröisestä asti. Ensimmäinen talo oli aivan uusi Lundby. 🙂
Mukaan arvontaan!Harrastukseni aloitin noin 6-v sitten kun ostin Halpa-Hallista nukkekodin jota aloin sisustaa joulutaloksi:)Joulun mentyä en malttanutkaan viedä taloa varastoon vaan…
Onnea 4-vuotiaalle blogille! Oma nukkisharrastukseni alkoi, kun näin käsityömessuilla myytävänä Villa Aurinkoisen joskus 7 vuotta sitten. T.Sanne
Onnea virstanpylväästä! Mun nukkis harrastuksen alkuperää en muista…ajatus on kasvanut niin pikkuhiljaa..nyt on näpertelyt sillä saralla olleet aika telakalla, mutta tiedän innostuksen palaavan vielä jonakin päivänä ja kuljen kyllä minisilmät auki kokoajan 🙂
Tättärää ja onnea neljävuotiaalle! Ja mukaan arvontaan tietty. Minun harrastukseni alkoi, kun eräänä iltana eksyin Väinölän sivuille. Niitä sitten selailin ja ihailin. Ja siitä se sitten lähti.
Terv. Kaisa
Onnea, onnea, onnea vaan… Jo neljä vuotta – upeaa!!! Olen kauan ihaillut tekemiäsi kenkiä ja kun kerran onnistuin markkinoille, jossa olit myymässä, en niitä sillä kertaa saanut. Nyt toivon kovasti arpaonnea.
Minun harrastukseni alkoi jo lapsena ja on jatkunut siitä saakka enemmän tai vähemmän aktiivisena jo yli 60 vuotta. Nyt kun eläkkeellä on aikaa, nukkekotiasiat ovat vieneet ”koko käden”. Halaus Kati
Ilman muuta mukaan arvontaan 🙂
Nukkekoteilu alkoi, kun mies teki yllätyslahjaksi nukketalon..
EIKÄ, noita kenkiä on pakko yrittää havitella! Olen jo pitkään ihaillut töitäsi (erityisesti kenkiä) ja nyt olisi mahdollista saada jotain noin hienoa….!
Mukaan, mukaan, todella mukaan!
Nukkekotiharrastus alkoin kohta neljä vuotta sitten, kun tytär kaivoi vinttikomerostamme vanhan Ludbynsä, tai siis sen toisen, sen peilikuvan. Ja Lidliin tuli samalla halpoja puu huonekaluja joita hän kävi ostamassa ja sitten minä kävin niitä vain katsomassa ja varmuuden vuoksi ostin, kun olin jo aikaa sitten ostanut astiastoa, pientä tavaraa… Kävin blogisivuilla netissä ja hupsis, kaksi samanlaista yhdessä; äiti ja tytär, uuttuuden poluilla, kyllähän sen tietää mitenkä siinä käy 🙂 Erityisen hyvin!
Onnea nelivuotiaalle blogille! Hurahdin nukketaloihin tammi-helmikuussa 2003. Annoimme äidillemme 2002 jouluna nukketalon lahjaksi ja sen jälkeen innostuin itsekin. Harrastajia ja nukkisbloggaajia on tullut koko ajan lisää langoille ja se on vain kiva. Hurahtanut Nukketaloihin-blogi koki tulemisensa joulukuussa 2007.
Paljon onnea blogille! Sain nuorempana Vivienne Boultonin kirjan, mistä se sitten lähti liikkeelle 🙂
Onnittelut blogisi synttäreiden johdosta! Meillä on melkolailla saman ikäiset blogit. Mulla tuo nukkistelu alkoi yli kymmenen vuotta sitten. Sain kipinän Kotilieden jutun myötä, jossa oli kuvattuna itsetehty nukkekoti. Se juttu oli mulla vuosia laatikossa ja aina välillä sitä ihailin ja luin uudelleen ja uudelleen. Pikkuhiljaa aloin uudistamaan vanhaa lapsuuden Lundby-taloa ja kohta jo tilasin todella ison nukkiksen DHE:sta Englannista. Nyt taloja on jo neljä ja se viideskin on ollut suunnitelmissa pitkään… Niin mukanaan vievä harrastus! 🙂 Pidin tuosta karhujen talosta kovasti. Odotan innolla jatkoa! 🙂
Onnea blogillesi! Arvontaan osallistun tietysti kun on noin upeat kengät palkintona.
Nukkekotiharrastukseni on lähtenyt miniesineiden kerääntymisestä kirjahyllyyn ja kunnolla pääsin vauhtiin kun sain oman nukkekodin koottavaksi ja maalattavaksi ja tapetoitavaksi kuusi vuotta sitten.
Onnittelut nelivuotiaalle! Nukkekotiharrastukseni ei oikein ole lähtenyt kunnolla käyntiin, jotain pientä olen toisinaan väsäillyt ja pari taloakin tein, mutta kun ne eivät miellyttäneet, on koko homma mennyt vähän jäihin. Silti ihailen kovasti kaikkia nukkisjuttuja.
Onnittelut 4-vuotiaalle! Minun nukkisharrastukseni alkoi noin 5 vuotta sitten ihan sattumalta askarteluliikkeen alennusmyynnisä olleista huonekalukiteistä. Ne olivat niin halpoja, että niitä oli pakko ostaa heti monta. Aloin sitten surffailla netissä ja se oli menoa. Viimeiset kaksi ja puoli vuotta olen ollut niin koukussa tähän harrastukseen, että en oikein mitään muuta ehdi enää tekemäänkään. Uusia ideoita pyörii päässä valtava määrä ja niitä pitäisi ehtiä toteuttaa, mutta,,,,,. Voi, tämä on niin ihana harrastus!
Onnea!
arvontaan sillä voittoarvalla mukaan.
Nukkis harrastus alkoi kuin varkain,ensin vähän ja sitte enemmän.Tykkään kaikesta ministä.
Onnittelut 4-vuotiaalle blogille!
Oma mineilykipinäni roihahti liekkiin jokseenkin tarkkaan viisi vuotta sitten, kun keskustelin harrastuksesta aikuisen siskontyttöni kanssa. Tulinpa sitten samalla paljastaneeksi, että hänen ja siskonsa lapsuudenaikainen nukkekoti oli minun tuunaamani, eli jo 80-luvulla on tullut asian tiimoilla puuhailtua – mutta kyllä se varsinainen aikuisiän harrastus sai siivet vasta tuosta keskustelusta. 🙂
Haluan ehdottomasti olla mukana arvonnassa 🙂
Olen harrastanut nukkekoteja vasta puolisen vuotta, mutta harrastus on vienyt mukanaan! Olen 33-vuotias kahden lapsen äiti, tällä hetkellä kotona lasten kanssa. Hankin tyttärelleni nukkekodin synttärilahjaksi viime kesänä, ja sitä sisustellessa olen onnellisesti eksynyt nukkekotiblogeihin. Kiitos siis ihanasta blogistasi, ja onnea jatkoon!
JohannaMaria
Onnea blogillesi! Itse olen keräillyt pieniä tavaroita aina tietämättä, mihin niitä käyttäisin. Varsinaisen nukkekotiherätyksen sain, kun kävin useita vuosia sitten Postitalon näyttelyssä, missä oli erilaisia bokseja ja minitavaroita. Löydettyäni netin ihmeellisen maailman harrastus sen kuin kiihtyi.
Kymmenisen vuotta olen ihaillut kaupoissa miniesineitä, kun niitä on vastaan tullut. Varmaan Helsingin Fanny&Alexander tms. lelukauppa oli ensimmäinen, missä tajusin miniatyyrien ihanuuden. Kolme vuotta sitten löysin netin nukkismaailman ja mm. sinun blogisi, kaksi vuotta olen itselleni ostanut ja askarrellut esineitä, ja ”kerhonkin” olen vuosi sitten saanut muutaman muun innokkaan kanssa pystyyn 😉 Eli pikkuhiljaa… -Lapsena en omistanut nukketaloa, vaan leikittiin lähinnä barbeilla. Omille tytöille on ollut mukava hommata tarvikkeita ja laittaa taloa. Silti se äitin talo on kiinnostavin 😉
Toivottavasti arpaonni suosii!
Hei Lotte ja onnea blogillesi. Oma nukkekotiblogini näki päivänvalon vain hieman aiemmin siis kuin sinun, minä aloitin blogin tapaninpv:nä 4 v. sitten.
Itse olen rakennellut nukkekoteja jo ihan lapsena, ensimmäinen oli käpynukeille ja kaksikerroksinen pahvilaatikkokoti. Oma mielestä tosi hieno! Oman Lundbyn tai vastaavan sain lapsuudessa, mutta se oli liian pieni leikittäväksi. Omalle tytölle teinkin sitten jo isomman, jonka katolta hän jopa laski mäkeä. Lopulta aloin tekemään omaa/omia taloja olohuoneen vitriinikaapeista ja se oli vuosi 2007. Loppu onkin sitä Kuuralehdon tarinaa…
Onnittelut nelivuotiaalle!
Oma nukkisharrastukseni alkoi nähtyäni ihania blogisivustoja netissä ja sitä kautta innostuin tilaamaan ensimmäisen talopaketin 2006. Harrastus vei mukanaan, vaikka onkin nyt pienellä tauolla opiskelu- ja työkiireiden vuoksi.
Onnea 4-vuotiaalle!! 🙂
Oma nukkisharrastukseni on lähinnä kulkenut mukanani aina. Lapsena leikin nukkekodilla ja taiteilin/sisustin taloja barbeille ja trolleille. Yläasteella aloin haaveilemaan kunnon nukkekodista ja mineily sai silloin uuden, syvemmän käsitteensä 🙂 Varsinaisesti aikuisiän harrastus pääsi alkuun vasta äitiyslomalla esikoiseni saatuani vuoden 2008 alusta.
Ihana arvonta! Voi kunpa onni suosisi!! ❤
Paljon onnea!
Olen aina ollut kiinnostunut nukkekodeista ja keräillyt minitavaroita. Olen rakennellut room boxeja, mutta kokonaisen nukkekodin tekeminen on vielä suunnitelman tasolla.
Oonneen kyyhkyy lee-entää…! Jee, mieki haluan saappaat! Olen askarrellu niin kauan kun muistan. Lapsena meillä oli pieni yksinkertainen nukkekoti räikeän värisine tapetteineen, ja jonkun verran sillä leikittiin, mutta metsässä mulla oli ne parhaat miniatyyrileikit. Kantojen koloihin, sammalille ja kivien koloihin näpertelin pieniä ja kauniita koteja mielikuvitusolennoille, mm. keijukaisille (niistä tupasista ei kukkasia puuttunut!). Omille lapsilleni tein kaapista barbie-kodin, mutta oman nukkekodin rakentelu tässä mitassaan alkoi viime tammikuussa, kun ystävä sai ”höynäytettyä”. Aloitimme juhlallisesti oman pienen kerhonkin, kansallismuseovierailulla. Mukava on ollut tämä vuosi, mutta sormissa on kumma syyhy, ja päässä pörisee… ideoita-ideoita… Mun bootsit oli just ton väriset.Molemmat peukut on täällä pystyssä ja varmuudeks myös isovarpaat.
Onneksi olkoon 4-vuotiaalle! Oma nukkekotiharrastukseni n. 20 vuotta sitten sai alkunsa lapsuuden aikaisesta haaveesta saada oma talo. 🙂
Onnea blogille!! Olen onnellinen ja ylpeä saadessani omistaa jo muutamat tekemäsi kengät 🙂 Näihin ei jokapoika taivukaan (nimim. ’kokemuksen syvällä rintaäänellä’)
Ensimmäinen ’nukkekoti’ on mun yksivuotisvalokuvassa seinällä: äidin kenkälaatikosta tekemä ja tulitikkulaatikkohuonekaluilla sisustama. Siis vuonna nakki ja pottu. Oikea nukkekoti mulla on ollut 4 -vuotiaasta, semmoinen isän lastulevystä tekemä Lundby-mallinen, joka on hengissä vieläkin. Legot ja pahvilaatikot ovat aina vääntyneet taloiksi milloin barbeille milloin pikkunukeille. Kaikki pienoismallit ovat minua aina kiinnostaneet. Varsinaisesti tähän 1:12 -maailmaan hurahdin sairaslomalle jäätyäni v. 2007.
Vasta hiljan löysin tänne blogiisi ja ei voi kuin ihastella mitä kaikkea ihanaa pientä osaat tehdä 🙂
Itse olen aivan vasta-alkaja, nukkekoti vasta rakennusvaiheessa. Ja hmmm, mikä minut tähän sai ryhtymään… vaikea sanoa. Kait tämäkin ajatus tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ja varmaan vaikutti sekin, että nuorimmaisen tytön vaatekaappi on jo ihan pullollaan. Aiemmin kun vapaa-aika on vierähtänyt lähinnä saumurin ja ompelukoneen ääressä 😉 Saapa vain nähdä, kuinka kärsivällisyyteni riittää tällaiseen mineilyyn…
-mervi-
Mun nukkekotiharrastus alkoi jo pienenä mutta oli tauolla pitkään kunnes sitten eksyin jonnekin nukkekotiblogiin ja siitä se taas lähti.
Sun blogi on ihanan yllätyksellinen, päivitystahti sopivan tiheä ja lopputulokset ältsin hienoja! 🙂
Joko siitä on niin kauan, ONNEA kovasti. Alusta asti täällä olenkin vieraillut. Mun nukkisharrastus lähti liikkeelle pienestä hiirestä ja netin hienosta miniatyyrimaailmasta.
Kovasti onnea nelivuotiaalle.
Minun nukkekotiharrastukseni alkoi netistä. Etsiskelin tyttäreni Lundbyyn uusia portaita, kun vanhat olivat jonnekin kadonneet, ja löysin siinä etsiskellessäni monia uskomattoman ihania nukkekotisivuja. Siitä se sitten lähti.
Synttärionnea ihanalle blogille!
Toistakymmentä vuotta sitten ostin 1:12 mittakaavan polkuompelukoneen, oiskohan se ollut ensimmäinen minihankintani. Mutta omasta nukkekodista olin tainnut haaveksia jo vähän aiemmin. Vähitellen vuosien varrella on tullut itse värkkäiltyä kaikkea: taloa, nukkeja, huonekaluja, tekstiilejä, pikkuesineitä… Kenkiin en ole vielä päässyt huopikkaita lukuunottamatta, joten yhdet saappaat pesämunaksi ei olis pahitteeksi 🙂
Onnea!
Eihän tätä arvontaa kannata jättää väliin 🙂 Minä etsiskelin netistä tytärelleni Barbien vaateiden kaavoja ja ”löysin ” Väinölän….taviiko sanoa enempää.
Onnea mahtavalle blogille!!
Oman innostuksen ”alkulähdettä” on vaikea määritellä, sillä nukkistelu on kytenyt mielessäni varmaan aina. Kun nyt 2008 vihdoin aloin toteuttamaan haavetta omasta talosta, oli innoittajani myös minulla Marian Väinölä.
Onnittelut!
Ensimmäinen nukkekoti minulla oli jo 70-luvulla, isän tekemä. Aikuisiän harrastus alkoi 2005-2006, kun oli sairaslomalla aikaa surffailla netissä ja löysin kaikki ihanat nukkekotisivustot!
Onnea 4-vuotiaalle! Minun nukkisharrastukseni alkoi 2,5 vuotta sitten nukkekotinäyttelystä, jossa ihastuin mineihin. Siitä homma pikkuhiljaa alkoi ja jatkuu edelleen. Tämä on ihanaa!
Aikuisiällä (ennen lapsien syntymää) rakensin ensimmäisen nukkekotini vuonna 1995. Viimeiset 3-4 vuotta ovat olleet aktiivisempaa kautta. Kiitos siitä Miniklubin ja ihanien blogien.
Hei, onnea blogisynttäreitten johdosta! Tätä blogia on aina mukava lukea, teet upeita juttuja ja kehität aina jotain uutta! 🙂
Oma harrastus alkoi kun kasvoin leikkivaiheen ohitse. Taloni oli alunperin se jollla leikin, hitaasti siitä tuli harrastus. Nyt mineily on vähän katkolla, vaikkakin edelleen hyvin rakas tapa rentoutua.
Hyvää uutta vuotta!
oih, onnea:) olen ehdottomasti mukana:)harrastus sai alkunsa ihan vasta kun sain isoisäni valmistaman nukkekodin tytölleni äidiltäni. restaurointi on kesken ja kaikki pieni on niin ihanaa:)
Arvontaan mukaan, jospa onni potkasis kengällä. Miniharrastus alkoi joskus 1994-1996 tienoilla. Löysin Lauttasaaren kirjastosta Vivienne boultonin nukkekotikirjan ihan vahingossa, tein silloin isompia nukkeja ja nuken vaatteita joten minimpikin kiinnosti. ´´Dyykkasin´´ roskakatokseen tuodun lasiovellisen kaapin ja tein siitä ensimmäisen nukkekodin. ( tuota nukkekotikaappia ei enää ole, mutta kalusteet on ).
Onnea 4-vuotiaalle blogille! Olen tainnut olla kaikki nämä vuodet seuraamassa sun hienoja ja taidokkaita tuotoksiasi. Ja nyt minä en kyllä ihan kunnolla muista, että mikä sai mut alkamaan mummulan rakentamisen. Eli mikä se oikea kipinä oli… Mutta ainahan mä olen ollut lelu/nukke-hullu, joten kyllä siihen nukkekoditkin mukaan mahtuu.
Onnittelut 4 v. Sain 2010 keväällä pieniä nukkekotitarvikkeita lahjaksi lapseltani, oli pakko hankkia talo mihin niitä sijoittaa. No, eihän yksi talo mihinkään riitä…….
Onnea nelivuotiaalle!
Olin haaveillut omasta nukkekodista jo vuosia, mutta ajattelin, että mitä nyt aikuinen nainen semmoista…
Aikalailla nelisen vuotta sitten eksyin blogimaailmassa erinäisille nukkekotisivuille ja sitten huomasin, että eihän tämä olekaan kovin kummallinen ja outo harrastus! Saman tien marssin iskän verstashuoneelle ja aloitimme Mäkivuotin kartanon tekemisen. Samoihin aikoihin myös Oulun Pikku Rouwat löysivät toisensa ja siitäpä se sitten lähti!
Mukaan tottakai! Nuo kengät ovat ihanat! Harrastus alkoi siitä, kun siskoni oli tehnyt jotain mininatyyriä ja niistä sitten innostuin ja tukailin nukkekoti sivuja. Ja olen aina pitänyt käsillä tekemisestä joten harrastus oli kiva aloittaa. Ja siitä se on jatkunut ja jatkuu edelleen. 🙂
Arvontaan mukaan täältäkin . Alkuun löhti lehtijutusta, jossa kolme henkilöä esitteli nukkekotiaan ja jossa oli juttua Nukkekotiyhdityksestä.Lisäksi tuuppaus työkaverilta, joka oli juuri hankkinut USAsta nettiostona talon. Se oli menoa se!
Arvontaan mukaan 🙂 Mun mineily sai alkunsa siitä, että löysin kotoa jonkun nukkekotikirjan ja innostuin siitä sitten tekemään omaa nukkekotia 🙂
Voi onnea! Nukkekotiharrastus sai alkunsa vuosia sitten ja syynä on vaan se, että siihen hurahtaa huomaamattaan. 🙂 Ja nyt ollaan jo kerhossakin puuhailtu aika aktiivisesti monta vuotta!
Onnea 4-vuotiaalle! Minun nukkekotiharrastukseni alkoin siitä, että halusin neuloa jotakin samankaltaista kuin täällä: http://www.bugknits.com/ Mutta enpä taida samalle tasolle koskaan yltää.
Hakusana nukkekoti ja ”eksyin” Marian sivuille ja koukkuun jäin:) 1 nukkekoti tehty ja pari roomboxia, blogia en ole aloittanut, vielä….rakasta kenkiä koossa 1:1 ja on todella IHANAA seurata näitä sinun tekemiä minikenkiä ❤ ONNEA 4v. blogillesi!
Onnittelut 4-vuotiaalle! Paha päivä loittonee, kun käyn lukemassa nukkis-suutarin sivujasi. Kenkienteko tuntuu ainakin minulle olevan turhan haastavaa vielä (- olenhan harrastanut vasta 3 vuotta) Heh-heh! Kahden eskarilaisen (olen lastentarhanopettaja) äidin, Kurjenpolven Virpin ja Kuuralehdon Anjan houkuttelemana lähdin mukaan maaliskuussa 09 ja jo toukokuussa, parin kuukauden kuluttua toin näyttelyyn Aino ja Alvari Aaltolan 10 huonetta käsittävän talon alakerran kauppakeskuksineen. Ja sillä tiellä olen. Nyt on työn alla talonpoikainen Ainola. Lisäksi kerään kirppareilta eri-ikäisiä Lundby-taloja ja niiden kalustuksia. Mukavia löytöjä olen tehnytkin. Blogin päivitys(Lelu ja joulu) ei vielä onnistu, mutta toiveissa ollaan… Nyt vain jännittämään arpaonneani, jota tähän mennessä ei liion ole ollut. Onpas muuten mukava lukea kommentteja, kuinka itse kukin on tullut koukutetuksi tähän ihanaan harrastukseen.
Paljon onnea neljästä vuodesta! Meidän nukkekotiharrastuksemme on äidin ja tyttären yhteinen projekti. Vaarilta ja mummulta saadut nukkekotikalusteet ovat runkona – ne Aino sai noin 10-vuotiaana. Monta vuotta ne olivat kaapissa, kunnes löysin mummu- ja vaarinuket Ainolle joululahjaksi v. 2006. Sillä joululomalla löysimme netistä muita nukkekoteja, mm. Marian Väinölän, ja siitä se kipinä syttyi. Ja pahasti näyttää, ettei projekti poikii aina lisää projekteja eikä tästä tule koskaan ”valmista” 😉
Kiitos Lotte arvonnasta! Kauniit on palkintosaappaat!
Minä en koskaan lapsena saanut ihan oikeaa nukkekotia, mutta askartelin semmoisen kenkälaatikoista. Pahvista tein huonekaluja, joista ensimmäiset tein koulussa taitavan askarelevan opettajan innostamana. Noin kaksikymmentä vuotta sitten sain sisustaa tyttärelleni isäni tekemää nukkekotia. Nukkekotikipinän sain uudelleen aikuisena siskoltani. Ihan oman nukkekodin sain suunnitella vuonna 2007, ja sitä sisustelen edelleen pikkuhiljaa. Ja on ihan ihana harrastus:)
Onnittelut blogillesi ja sitä kautta myös Sinulle! Meidän perheessä nukkekotiharrastus alkoi noin vuosi sitten, kun tytär ”kasvoi ulos” pienen tytön nukkekotileikeistä. Tutkiskelimme yhdessä nukkis-sivuja ja innostuimme sisustamaan tyttären Jukolaa uudelleen. Suoraan sanottuna halusin tietoisesti etsiä yhteisen harrastuksen, jotta olisi mukavaa tekemistä esimurkkuikäisen kanssa ja se kyllä kannatti. Välillä pidämme askartelupäiviä ja tyttären pari kaveria innostui myös, joten viime kesänä kävimme neljään naiseen Turussa messuilla. Tänään viimeksi tytär siivosi nukkekodista joulukoristeet pois. Haaveissa on isomman nukkekodin hankkiminen, tämä nykyinen lahjoitetaan pienelle serkkutytölle, jolle on myös säästetty ne järeämmät kalusteet ja nuket, sellaiset jotka kestävät hyvin 4-vuotiaan käsittelyä.
Sinun blogiasi on tullut seurailtua suurin piirtein yhtä kauan kuin nukkekodit ovat kiinnostaneet.
Arvontaan! Minun nukkekotiharrastukseni on saanut alkunsa siitä, kun pienenä sain lahjaksi nukkekodin. Uudelleen innostuin, kun löysin Forssan kirjastosta Vivienne Boultonin nukkekotikirjan.
Onnea! 🙂 Ihana blogi! 🙂
Paljon Onnea blogillesi ! Täällä on aina kaikkea ihanuuksia 🙂 Ilmanmuuta mukana arvonnassa.
Ihanat bootsit! Pakko kokeilla josko onni suosisi !
Onnittelut nelivuotiaalle blogillesi! Harrastukseni sai alkunsa, kun sain noin viisivuotiaana oman lundbyn. Hieman myöhemmin sitten innostuin itse väsäilemään sinne kaikkea pientä kivaa.
Tosi isosti ONNEA blogillesi, joka on aina täynnä kaikkea ihanaa miniä. Oma harrastukseni juontaa jo lapsuudesta, uuden herätyksen sain n. 14 vuotta sitten, kun näin torilla ”räjähtäneen ” lundbyn. Mietin miten saan sen kulkuun, kun oli yksi tenava kävelemässä ja toinen rattaissa. Tokihan Valtterikin osasi kävellä, joten nukkekoti rattaisiin ja muksut pitämään kiinni laukun hihnasta mukana pysyäkseen
Onnea blogillesi. Noin 5-vuotiaasta asti olen nukkekodeolla leikkinyt, kun isäni teki minulle Tuominotkon talon. Aloin tehdä huonekaluja itse vähän vanhempana ja 25-vuotiaana tein ensimmäisen nukketaloni. Siihen innosti sattumalta netissä näkemäni nukkekotiblogit, sen jälkeen ei ollut paluuta entiseen 🙂
Minä en oikeastaan muista mistä nukkistelu alkoi.. hmm.. olisikohan joku blogituttu harrastanut? Aloin kuitenkin pikkuhiljaa seuraamaan enemmän ja enemmän nukkekotiblogeja ja siitä se ajatus sitten lähti 😉
Onnea nelivuotiaalle blogillesi! On ilo käydä täällä aina katsomassa mitä ihanaa olet tehnyt 🙂
Blogisi on yksi suosikeistani ja kengät ovat sellaista, mitä en itse viitsi tehdä.
Nukkekotiharrastukseni alkoi noin vuonna 1985. Olin aina tuntenut viehtymystä pikkutavaraan ja alkanut jo koota kaikennäköistä kivaa nukkekotiin, kun luin lehtijutun naisesta, joka oli rakentanut itse upean nukkekodin. Siitä sain sysäyksen ja päätin rakentaa oman nukketalon.
Onnea hienolle blogillesi! Olen harrastanut mineilyä kiihtyvällä tahdilla vuosia ja seurannut monia blogeja, joista saan paljon inspiraatiota töilleni. Eka minijuttuni taisi olla pahvilaatikkoon tekemäni koti hiirille noin 9 vuotiaana, pettymyksekseni eivät tulleet sinne asumaan… Kenkien tekeminen on minulla vielä alkuvaiheessa, joten toivottavasti saan vähän täytettä eteiseeni noista upeista kengistäsi!
Onnea nelivuotiaalle!
Nukkisharrastus on lähtenyt liikkeelle lapsuuden nukkekotimuistoista. Minulla oli isän tekemä kopio Lundby-talosta, joka oli aitoa paljon hienompi. Vuosien saatossa talo hävisi, mutta mielessä se on ollut aina. Pari vuotta sitten sain mieheltäni ”harjoitusnukkekodin” Honkkarista joululahjaksi. Selitys oli, että kokoan tämän nopeammin kuin alusta asti itse tehden. Nyt saan väkertää rauhassa sitä oikeaa, kun on edes joku johon voin välillä tehdä mineilyjä.
Paljon onnea 4-vuotiaalle blogillesi!!!
Ja mistäpä kaikki kohdallani alkoi? Ala-asteen iltapäiväkerhossa askarreltiin porukalla nukkekoti pahvilaatikosta. Vihreät seinät ja valkoiset pielet, verhot ikkunoihin. Loppujen lopuksi minä, MINÄ, sain tuon talon kotiin viemiseksi!
Nyt, ihan vähän vaan vanhempana, löysin minit Tilda-foorumin-linkkien kautta uudestaan. Henkeä ihastuksesta haukkoen selasin Lissun blogia ja siitä pääsin Juliannan ranskalaiseen taloon jne Loten nukkekotipäiväkirjaan… Tiesin heti, etten ikipäivänä pysty itse rakentamaan mitään vastavaa, mutta myös ymmärsin, että voin tehdä omasta minimaailmastani sellaisen kuin siitä sattuu tulemaan.:)
Kiitos Lotta, kun olet jakanut ideoitasi ja ihanuuksiasi meille tänne nähtäväksi!♥
T:piikko
Kiitos blogistasi, on mukava käydä katselemassa mitä olet aikaan saanut aikaan ja ihalilla hienoja töitäsi ja ennen kaikkea hienoja kenkiäsi.Omat ensi tekelykset ovat jo lähes 50 vuoden takaa.Sitten oli n. 30 vuoden tauko ja nyt teen välillä ahkerammin välillä taukoja pidellen.Hyvää jatkoa ja innostusta edelleen. t.Inni
ONNEA!!
Ja mukaan arvontaan tällä tarinalla:
Jo pikkupimuna leikin nukkekodillani paaaljon.
Äit,isä ja isot siskoni sen rakensivat synttärilahjaksi kun kuulemma katselin nukkiksen kuvaa lehdessä tunti tolkulla ja ”leikin” mielessäni sillä.
Nyt kypsänä 40-v äitinä aloitin rakentelun itselleni.
Vuosikaudet haaveilin ”Saara” tyttärestä,jota en ikinä valitettavasti saanut,ja miten me yhdessä nukkekotia laitettaisiin..
Vaan nyt hyvin tyytyväisenä tähänkin elämään,miehen ja pojan kanssa, rakentelen ja puuhastelen liikekeskusnukkiksen ja kotikodin kanssa.
Unelmien särkyessä,pää pystyyn ja toteuttamaan omia kaipauksia!
Valoon päin mentäessä toivotan mineilyrikasta kevättä.
T:Mari.E.
Oooh, sattumalta huomasin tämän arvonnan kun selailin blogiasi. Jäipäs osallistuminen viime tinkaan mutta toivottavasti silti arpaonnea riittää! 🙂
Minun nukkekoti harrastukseni kai alkoi siitä että kotoa pois muuttaessani keräilin pikkuhiljaa omia tavaroitani oman katon alle. Sattumalta löysin tavaroita jotka kuuluivat nukkekotiini ja pian myös etsin käsiini brion pienen nukkekodin.
Pidän muutenkin kaikesta pienestä ja kauniista ja rakastan tehdä käsilläni…sekä hamstraan kaikkea vanhaa ja ihanaa. 😉
Oman sysäyksen antoi myös netistä löytämäni blogit jossa oli toinen toistaan ihanampia sisustuksia.
Onnea blogillesi! Sitä on aina niin mukava lukea, kauniita sisustuksia, kauniita kuvia, hienoja minejä.
Oma nukkekotiharrastukseni virisi, kun aikani seurasin tyttäreni Johannan miniatyyri-innostusta. Olin hankkinut hänelle joskus 80- 90-lukujen vaihteessa nukkekodin, kai nukkekotimaailma jollain tavalla kiehtoi minuakin jo silloin. Tuo nukkekoti oli välillä kauan vintillä, mutta Johanna on nyt remontoinut sen. Omia nukkekoteja minulla on ollut muutaman vuoden. Tämä on siitä mukava harrastus, että voi omin käsin tehdä (tai ainakin harjoitella) uusia juttuja. Haasteita riittää, kun haaveilee uusista projekteista.
Olen mukana arvonnassa 🙂